Marko Hautalan kirjallinen blogi

Unettomuusjaksoista on minulle se hyöty, että tulen tehneeksi löytöjä omasta kirjahyllystämme. Nyt otin yölukemiseksi Gert Ledigin sotaromaanin Stalinin urut (vuoden 1956 painos). Harva romaani nappaa lukijaa kurkusta yhtä napakasti heti alkusivulla. Siinä voi sitten päättää, haluaako jatkaa vai ei. Minä jatkoin.

Ledig osoittautui yhdeksi niistä kirjailijoista, joita lukiessa tuntuu oudolta, että jotkut puhuvat romaanitaiteen uudistamispakosta tai jopa perinteisen romaanin kuolemasta. Stalinin urut jyrää päälle aikamoisella voimalla, vaikka sen keinot ovat täysin 1900-luvun länsimaisen romaanin vakiokalustoa. Tyylillisesti Ledig muistuttaa minua jollakin tavalla E.M. Forsterin tyyppisistä "tarkkailevista" prosaisteista, jotka hahmottelevat muutamalla vedolla suuren joukon erilaisia persoonallisuuksia ilman, että lukijan täytyy pakosta jotenkin tehdä itselleen selväksi, onko kirjailija itse joku romaanin henkilöistä (vaikka erityisesti aikalaisen kirjoittaman sotaromaanin kohdalla tuon kysymyksen luulisi helposti heräävän. Kuvaavaa on, etten ole kokenut tarvetta selvittää, oliko Ledig itse itärintamalla).

Tällainen metodi ei minun mielestäni ole millään tavalla vanhentunut. Ainut ongelma saattaa olla se, ettei sen potentiaalia nykyään malteta tai osata täysin käyttää. Haetaan kovin usein jotakin tarinan keskellä mielipiteineen seisovaa kirjailijan "minää", joka on esteettisessä synkassa kansiliepeessä olevan valokuvan kanssa.

Kausiluonteiselle unettomuudelleni on muuten tuttu syy. Ensi syksynä ilmestyvän romaanin kirjoittaminen on aktiivisessa vaiheessa. Sen piti alun perin ilmestyä vasta keväällä 2013, mutta erinäiset asiat vain loksahtivat paikalleen vähän ripeämmin kuin oli tarkoitus. Yksi tärkeä syy oli se, että päätin viime toukokuussa, että kesällä lähinnä kalastan ja katselen maalin kuivumista. Tuon päätöksen myötä huomasin elokuun loppuun mennessä hahmotelleeni kokonaisen romaanin ja jo kirjoittaneenikin sitä enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella.

Itsensä huijaaminen on luovan työn kulmakiviä.